Posti on kivaa. Odotan aina innolla, josko postilaatikosta olisi kolahtanut jotain kivaa. Harvemmin sieltä mitään erityisen kivaa kolahtaa, mutta kun kolahtaa niin kylläpä se tuntuu kivalta. Taannoisten pihajuhlien kutsu oli yksi tällainen erikoisen mukava yllätys. Täysin odottamatta. 

Pienessä mielessäni olen ajatellut hieman yrittää jakaa tätä mukavaa mieltä muillekin, aina sopivan paikan tullen. Tämä idea oikeastaan lähti juurikin tuosta kutsusta. Ja kutsun lähettäjät olivatkin ensimmäiset "uhrini". Koska itse ilostuin kortista, päätin lähettää heille myös kiitoksen korttina. Tällä viikolla yksi pieni prinsessa (ja vähän tuoreet vanhemmatkin) saivat kortin. 

Kuvissa olevat kortit, nekin ovat kiittämistä. Tällä viikolla postimies sai kuljetettavakseen kiitoskorttimme. Häähumu alkaa hiljalleen laskea (tai ainakin niin mies toivoo), mutta päivä pysyy muistoissa ikuisesti.